Meidän kylällä kävi kaksi kirjastoautoa. Tornion kaupungin kirjastoauto kävi joka toinen viikko, ja vain koulun pihalla, eli reilun kilometrin päässä meiltä. Siellä en käynyt kuin joskus harvoin. Keminmaan kunnan kirjastoauto sen sijaan kävi joka viikko, tiistai-iltaisin, ja pysähtyi myös mummolan maitolaiturin kohdalla. Siellä kävin joka viikko. Joskus se aika, minkä se meidän kohdalla pysähtyi, ei minulle riittänyt, ja sain olla kyydissä koko kylän läpi. Auto pysähtyi neljässä kohtaa ja kääntyi koululla takaisin päin. Pysähtyivät sitten siellä meidän pysäkin kohdalla ylimääräisen kerran jättämään minut pois.

Rakastin kirjastoautoa, se oli ihan oma maailmansa. Lasten ja  nuorten kirjoja oli hyvä valikoima, vaikka tilat olivatkin rajalliset. Lainasin joka viikko täyden muovipussin kirjoja, toistakymmentä kappaletta, jotta pärjäsin taas seuraavaan kertaa asti. Sain kirjastokortin jo ennen kouluikää, osasinhan lukea. Korttia ei ollut pakko olla mukana, riitti, että muisti lainaajanumeron. Minun lainaajanumeroni oli 2450.

Kirjastoautossa oli kaksi työntekijää; setä ajoi autoa ja otti palautuksia vastaan, ja täti hoiti lainauksia. Kun kirja lainattiin, lainaajan numero kirjoitettiin lappuun, joka oli kirjan takasisäkannen taskussa. Tämä lappu siirrettiin taskusta kirjastoautossa olevaa lokerikkoon, ja sen tilalle laitettiin eräpäivälappu. Eräpäivä oli aina kuukauden päästä lainauspäivästä. 

Kerran kirjastoauto karhusi minulta kirjaa, jonka olin ihan varmasti jo palauttanut. Täti ei kuitenkaan sitä uskonut, ja useampana viikkona kyseli minulta kirjaa. Kun minulta ei sitä löytynyt, hän sanoi, että minun täytyy sitten joko korvata kirjan summa tai ostaa uusi kirja tilalle. Oli kesän alku, kirjastoauto oli jäämässä kesälomalle, ja täti antoi minulle aikaa koulun alkuun asti hoitaa korvaus. Kesällä sitten löysin vanhojen kirjojen kaupasta hyväkuntoisen saman kirjan, ja ostin sen. Kun syksyllä vein kirjan kirjastoautoon, täti oli nolona ja sanoi, että kesällä oli tehty inventaario ja se minulta karhuttu kirja olikin löytynyt sieltä kirjastoautosta. Minun ei siis olisi tarvinnut tuoda korvaavaa kirjaa. Kun kuitenkin sen olin tuonut, täti maksoi minulle siitä uuden kirjan ostohinnan mukaisen korvauksen, vaikka sanoinkin, että ostin sen käytettynä.