Televisiosta (siitä mustavalkoisesta pienestä töllöttimestä, jossa näkyi kaksi kanavaa) tuli lastenohjelma, jossa seikkaili Kasper-nukke. Kasper oli klovnin näköinen pipopäinen käsinukke, jolla oli pelottavat suuret silmät ja tosi iso koukkunenä. Niin, ja poskissa kirkkaanpunaiset läikät. Vaikka ei telkkarista värejä näkynytkään, lapsikin ymmärsi, että punaiset ne posket olivat, ja nenänpääkin. Tullessaan Kasper aina lauloi "Traitraitrallallaa..." Minä ihan oikeasti pelkäsin Kasperia, sillä oli niin kelju äänikin.

Sitten kerran, olisinko ollut nippanappa kouluikäinen, mentiin käymään isän ystävien luona Haaparannalla. Heillä oli poika nimeltään Kasper. Pelkäsin jo etukäteen, että mahtaako olla yhtä karmea ilmestys kuin se telkkarin Kasper, mutta onneksi turhaan. Tämä Kasper olikin sellainen parivuotias söpö pikupoika, jolla oli maailman kiharin vaalea tukka ja isot hymykuopat. Voi, mikä helpotus!