Pari ensimmäistä vuottani elin 60-luvulla, mutta niistä en sattuneesta syystä muista juurikaan mitään. Joten jos muistella aion, niin 70-luvulta täytyy aloittaa.

Meitä lapsia oli kolme. Veljeni on pari vuotta minua vanhempi, ja siskoni pari vuotta nuorempi, minä siis olin keskimmäinen. Asuimme maalla, pienessäpienessä kylässä Kemin ja Tornion välillä. Meidän talo oli mummolan lähellä, joen toisella puolella. Mummo, pappa ja poikamiessetä Jussi olivat paljon läsnä meidän lasten elämässä, ensinnäkin koska asuivat niin lähellä ja toiseksi koska äitini ja isäni erosivat -71 ja me jäätiin isän kanssa asumaan, mummo hoiti paljon meitä.

En muista aikaa, jolloin äiti olisi meillä asunut. Ensimmäinen muistoni äidistä on se, että hän tuli meillä käymään, olin varmaan n. 4½-vuotias. Äiti odotti neljättä lastaan, ja siskoni yritti päästä äidin syliin nojatuoliin, mutta ei mahtunut, kun äidin vauvamaha oli edessä. Sisko yritti monta kertaa, mutta aina liukui pois äidin polvelta kun ei päässyt tarpeeksi lähelle mahan takia.

Isästä ensimmäinen muisto on se, kun hän vei minut 3-vuotisneuvolaan. Siellä ensin oltiin odotushuoneessa ja sain leikkiä, sitten mentiin terveystädin huoneeseen. En muista, mitä muuta siellä tehtin, mutta näöntarkastuksen muistan. Ensin laitettiin lappu toiselle silmälle, ja sain näyttää, mihin suuntaan E:n sakarat sojottivat. Näin kaikki ne, ja olin tyytyväinen. Sitten lappu siirrettiin vasemman silmän päälle, ja yhtäkkiä kaikki oli pimeää; en nähnyt mitään. Pelästyin kovasti! Muistan vieläkin elävästi sen hetken, kun ensin näin kaiken ja sitten en yhtäkkiä nähnytkään mitään. Järkytys se oli varmaan isällekin.