Pitkäperjantai oli nimensä mukaisesti pitkä. Tuntui, että silloin ei saanut tehdä mitään mukavaa, ei nauraa, ei leikkiä mitään hupijuttuja eikä käydä missään kylässä. Mummo ainkin oli sitä mieltä, isä ehkä vähän lipsui tuosta, mutta pääperiaatteena se oli hänelläkin. Lukeminen oli sallittua kuitenkin, onneksi.

Pääasiäislauantai sitten korvasi edellisen päivän synkkyyden. Me pukeuduttiin siskon kanssa pääsiäisnoidiksi, saatiin lainata mummon leninkejä, esiliinoja ja huiveja. Sitten kuparipannut käteen ja menoksi. Käveltiin koko kylä läpi, joka ovelle kolkutettiin, ja sitten virvottiin. Virpomisoksat oltiin kerätty jo aikaisemmin, en muista, että niitä mitenkään koristeltiin, pääasia oli, että niissä oli pajunkissoja. Sitten saatiin virpomispalkat, karkki, pipari, lantti, kerran jopa appelsiinit.

Munia maalattiin mummolassa, saatiin itse puhaltaa kananmunat tyhjäksi molempiin päihin tehtyjen reikien kautta, mummo sitten teki omelettia niistä sisuksista. Vesiväreillä tehtiin kuvioita munien pintaan, ja laitettiin ne sitten koristeeksi rairuoholautasten päälle. En muista, että juurikaan suklaamunia olisi lapsuudessa saatu, tai no, itse asiassa kerran taisin saada suklaamunan, jonka sisällä oli ihana sormus.