Meille kotiin tuli vesi omasta kaivosta, mutta valmiiksi sisälle putkia pitkin kaivonpumpun avulla. ja sisävessakin meille tehtiin jo talonrakennus-vaiheessa.  Mummolan varustelu oli vanhanaikaisempaa, pitkälle 70-lukua oli vessana ulkohuussi. Se oli navetan takana, tunkion vieressä. Sinne sitä juostiin, kun hätä tuli. Miespuoliset kyllä kävivät varsinkin kesäisin talon takana pienemmällä asialla, tytöt sitten joko huussissa tai kyykkypissalla ojan vieressä. Talveksi huussiin saatiin styroksirengas, että ei ollut niin kylmä istua.

Huussinreiän vieressä oli pino vanhoja sanomalehtiä, joita voi lueskella ajankulukseen, jos oli tarpeeksi valoisaa, ja joista revittiin palasia, joihin sitten pyyhittiin, kun oli valmista. Yöaikaan, ja lapset joskus muulloinkin, jos ei ehditty huussiin, käytiin tarpeilla eteisessä olleella laskiämpärillä. Siihen mummo laittoi kaikki ruuantähteetkin, ja se sitten käytiin aina tunkiolle tyhjentämässä. Oli mummon sängyn alla pottakin, jota mummo ja sisko käyttivät yöllä. En muista miksi, mutta minä en sitä koskaan käyttänyt.

Vesi kannettiin mummolaan pihalla olevasta kaivosta. Navetassa oli pumppu, joka pumppasi kaivosta vettä. Ämpärillä sitten haettiin vesi navetan maitohuoneesta sisälle. Vesiämpäri oli keittiössä tiskipöydän päällä, ja siinä oli kauha, jolla vettä sai ottaa. Keittiössä oli myös komuuti, jonka päällä oli emalivati. Se vati oli käsienpesua varten, ja siinä oli vettä koko ajan, että kädet voi siinä aina virauttaa, kun oli tarvis. En muista, että meille olisi koskaan opetettu, että huussissa tai ämpärillä käynnin jälkeen pitäisi käsiä pestä. Opin sen sitten paljon myöhemmin ihan itse.