Meillä oli ollut "aina" televisio, niin kauan kuin minä muistan. Ensin se oli mustavalkoinen, mutta myöhemmin isä osti väritelevision. Vaikka silloin vielä ei läheskään kaikki ohjelmat olleet väreissä, eli mustavalkoisena sai väritelkkaristakin ohjelmia katsoa. Kanavia oli kaksi, ykkönen ja kakkonen. Suurin osa ohjelmista oli ilman mainoksia, mutta osa ohjelmista oli mainostelevision tuottamia, niissä luki lehden ohjelmatietojen kohdalla MTV.

Minusta hauskin meillä olleista televisioista oli se, jossa oli ovet. Ne ovet laitettiin kiinni silloin, kun TV:tä ei katsottu, ja silloin telkkari näytti ihan kaapilta. Isä ei tainnut koskaan maksaa televisiolupaa. Sanoi, että jos tarkastaja tulee ottamaan television pois, hän antaa sille mukaan sen vanhan television, joka on varastossa makaamassa. Ei tainnut tarkastaja koskaan meidän perälle asti osua.

Kaksi päivää viikossa oli ylitse muiden TV:n suhteen. Tiistai-iltapäivisin tuli lastenohjelmia kolmelta, silloin juostiin kiireesti koulusta kotiin. Sieltä tuli Musta Ori tai Lassie. Sunnuntai-iltaisin kuudelta taas tuli iki-ihana Pieni talo preerialla, ja sen loputtua samalla ohjelmapaikalla Waltonin perhe. Näitä keräännyttiin katsomaan koko perheellä. Myös vanhoja elokuvia tuli, Suomisen perhettä ja Tauno Palon elokuvia ja muita, ja tietenkin myös ulkomaisia, Shirley Temple oli pitkän aikaa minun suosikkinäyttelijäni!