Kotona oli pesuhuoneen nurkassa pyykkikone. Se oli päältätäytettävä, ja sen kansi laitettiin hassusti salvalla kiinni ennen käynnistystä. Kun kone oli hommansa hoitanut, niin vaatteet nostettiin toisessa nurkassa olevaan linkoon, joka linkosi liiat vedet pois. Jonkun vuoden päästä meille ostettiin sellainen pyykkikone, jossa oli linkoustoiminto mukana, mutta silloin olin jo koululainen.

Meillä vaihdettiin vaatteet, alushousuja myöten, vain kerran viikossa, saunapäivänä eli lauantaina. Pidetyt vaatteet jätettiin saunaan meneessä pukuhuoneen penkille, josta isä sitten ne pesi viikon aikana. Sunnuntaiaamuna otettiin kaapista puhtaat vaatteet päälle. Kovin monta vaatekertaa meillä ei ollut. Pitkiä housuja ainakin oli vain kahdet, ne vähän vanhemmat ja vähän uudemmat. Joskus oli käytössä vielä kolmannet, ne kaikkein vanhimmat, jos ne eivät olleet menneet rikki tai pieneksi siihen mennessä. Uudet housut saatiin yleensä jouluksi ja kevätjuhliin, paitoja vissiin vähän useammin.

Mummolassa pyykinpesu oli paljon hankalampaa. Olen kesällä pihalla pessyt mummon apuna pihalla ihan pyykkilaudan kanssa lakanoita, mutta ulkosaunan nurkassa oli myös pulsaattorikone. Siihen lämmitettiin joesta kannettu vesi saunan padassa, ja kun se oli pyykkiä pesuainevedessä tarpeeksi pyörittänyt, vaatteet nostettin vedestä ja kierrettiin käsin väännettävän mankelintapaisen läpi, joka puristi liiat vedet pois. Minusta pyykkääminen oli mukavaa, mutta minun ei tarvinnutkaan tehdä sitä muulloin kuin silloin kun halusin olla mummoa auttamassa. Näin jälkikäteen vasta olen ymmärtänyt kuinka paljon aikaa ja vaivaa pyykinpesuun siihen aikaan meni.