Isoveljellä oli tapana kävellä unissaan. Kerran isoveli oli yöllä mennyt unissaan muka vessaan, mutta olikin mennyt viereisestä ovesta, ja tehnyt tarpeensa vaaatehuoneessa olevaan laatikkoon. Kerran taas isä oli herännyt yöllä ulko-oven kolahdukseen, ja kun lähti katsomaan, kuka oven oli laittanut kiinni, oli löytänyt isoveljen pihalta avojaloin yöpuvussa talvipakkasessa seisomassa. Veli oli nähnyt unta, että oli aamu, ja hänen piti lähteä mummolaan, josta sitten lähtisi kouluun. Näistä toilailuista saatiin aina hauskat naurut aikaiseksi.

Sen sijaan minun yöllisistä harrastuksistani ei kukaan ollut huvittunut. Minä narskutin hampaita öisin. Kuulemma siitä kuului niin kova ääni, että se häiritsi samassa huoneessa nukkuvia. Pikkusisko ei jostain syystä siitä niin kamalasti minulle moittinut, mutta kerran, kun olin kesäleirillä, muut samassa huoneessa nukkuvat leiriläiset sanoivat, että kukaan ei ollut voinut nukkua, kun narskutus oli niin kova. Nolotti!

Pikkusiskolla en muista olleen mitään sen ihmeempiä yöllisiä harrastuksia. Minua häiritsi vähän ainoastaan se, että meillä oli ihan erilaiset vuorokausirytmit. Minun piti päästä aina nukkumaan tosi aikaisin, viimeistään kahdeksan pintaan, mutta sisko olisi valvonut vaikka kuinka myöhään. Sitten vastaavasti aamulla minä ponkaisin ennen kuutta virkkuna ylös ja sisko olisi nukkunut vaikka kuinka pitkään. Kouluaamuina minä olin aina hereillä ennen kuin isä tuli herättämään. Isän herätys tapahtui niin, että hän ovenraosta napsautti valot päälle, ja siihen sitten piti herätä. Pikkusiskoa tosin joutui monesti vähän sanallisestikin komentamaan.