Isän työpaikalla järjestettiin joku vuosi, vähän ennen joulua, työntekijöiden perheille elokuvaesitys Kemin Kinopirtissä. Elokuvissa käynti oli harvinaista herkkua. Näitä Elijärven elokuvia lukuunottamatta pääsin ensimmäistä kertaa elokuviin muistaakseni 10-vuotiaana katsomaan Tähtien sotaa isoveljen ja hänen kaverinsa kanssa Rovaniemellä. Isoveli vannotti vielä teatterin portaissa ennen lippujen ostoa, että muistathan sitten, että jos joku kysyy sinun ikää, niin sinä sitten olet 12-vuotias!

Tähtien sota oli vaikuttava elokuva, en ollut mitään vastaavaa ennen nähnyt. Mutta parhaiten mieleen on kuitenkin siitä jäänyt ihana prinsessa Leia ja hänen jännät hiuksensa.

Työpaikan lastenelokuvat oli aina odotettu tapaus, eikä vähiten sen takia, että salin ovella isä jakoi kaikille lapsille pussit, joissa oli jotain naposteltavaa elokuvan katsomisen ajaksi. Yleensä pussissa oli ainakin kolmionmallinen pillimehutetra, appelsiinin makuinen, ja lakritsaa tai karkkia, ainakin kerran joulutorttukin. Nämä pussit olivat meille iso tapaus siksikin, että kun isä hoiti elokuvan järjestelyt, hän myös hommasi nämä herkkupussit, ja siitä loogisesti seurasi se, että jos ilmoittautuneita lapsia jäi elokuviin tulematta, ylimääräiset pussit jäivät isälle. Hän sitten toi ne kotiin, ja joulun aikaan me saatiinkin monesti herkutella tavallista enemmän, kun isä antoi meille niitä pusseja.