Minun synttärit, niinkuin jo kerroinkin, oli aina viinimarja-aikaan. Sattumalta naapurin tytöllä oli sama syntymäpäivä kuin minulla, hän oli vain vuotta vanhempi. Niinpä monesti tehtiin niin, että naapurin kolme tyttöä tulivat ensin meille mehulle ja sitten siitä lähdettiin minä ja pikkusisko heidän mukaansa ja mentiin heille synttäreitä juhlimaan.

Mummo ja isä eivät osanneet täytekakkuja tehdä, joten kovin usein meillä ei mitään syntymäpäiväkakkua ollut. Keksiä ja pullaa siis oli tarjolla. Mutta kerran isä osti jäätelökakun, se oli ihanaa. Ja kerran yritettiin mummon kanssa leipoa jostain reseptistä sellainen hassu vähän voitaikinapohjainen kakku, siitä ei tullut kovin hyvä.

Meillä syntymäpäivinä aina isä laittoi kortin ja lahjan odottamaan keittiön pöydälle sankarin heräämistä. Oli kiva aamulla muistaa, että on juhlapäivä, ja rientää keittiöön katsomaan, minkänäköinen lahja siellä onkaan. Yleensä myös äiti oli postittanut jonkun paketin synttäriksi. Isä antoi sitten minulle sen pakettikortin ja ajoi minut Keminmaalle postiin, josta sain itse sen paketin lunastaa.