Meidän kylällä oli kahden opettajan kyläkoulu, alaluokan opettajana toimi muhkea Bertta ja yläluokkaa opetti koulun rehtori Niilo.  Minusta oli jännittävää, että molemmat koulun opettajat olivat opettaneet myös isää aikoinaan.

Yhdistetty 1-2 luokka, jota käytettiin myös tekstiilityöluokkana, oli alakerrassa. Alakerrassa oli myös liikuntasali, jota käytettiin myös puutyöluokkana, sekä keittola. Koulun keittäjänä toimi rehtorin vaimo Valma. Yläkerrassa oli 3-4 luokan luokkahuone, jota käytettiin myös juhlasalina, sekä opettajain huone, jossa oli vielä erillinen rehtorin huonekin. Yläkerrasta pääsi myös erillisellä sisäänkäynnillä olevaan talonmiehen asuntoon. Pihalla oli ulkohuussit, varastorakennus ja urheilukentäksi sanottu hiekka-alue.

Keväällä ennen ensimmäisen luokan alkua päästiin tutustumaan kouluun. Meiltä kotoa oli kouluun noin puolitoista kilometriä matkaa. Tunsin ennestään yhden tytön, joka tulisi minun kanssani samalle luokalle, hän asui melko lähellä mummolaa. Heillä oli se lehmihaka, jossa oli paras mansikkapaikka. Meidän lisäksemme tutustumispäivänä tuli kaksi muuta tyttöä, eli luokallani olisi syksyllä yhteensä 4 tyttöä eikä yhtään poikaa. Koko koulun oppilasmäärä oli yleensä 20 - 28 lasta.

Tutustumispäivänä saimme istua takana pienen pöydän ympärillä ja kuunnella, kun opettaja opetti koululaisia. Musiikkitunnilla oppilaat lauloivat Oolannin sota ja Täällä pohjantähden alla -laulut, minä en osannut vielä kumpaakaan. Kun opettaja kuuli, että minä osaan jo lukea, hän toi äidinkielen tunnilla meille muutaman pienen kirjan, jotka minä sain hiljaisella äänellä lukea muille kolmelle tytölle. Muistan, että yhden kirjan kannessa oli lehmän kuva, ja se kertoi vasikan kasvamisesta lehmäksi. Tuttua juttua maalaislapsille.