Kodin ja mummolan välissä oli pieni joki. Joen pinnan korkeus vaihteli kovasti, kevättulvien aikana vesi tuli kotitielle saakka niin, että joskus siitä ei päässyt autollakaan kulkemaan. Keväällä ensimmäisten uintikelien alkaessa vettä oli sopivan paljon, mummolasta kotitielle kahlatessa vesi ylsi korkeintaan vyötärölle asti. Kesähelteiden jälkeen saattoi joskus päästä kahlaamaan joen toiselle puolelle niin, että vain kastui vain polviin asti. Toki syvyys vaihteli paikasta toiseen, mutta nämä siis mummolan kohdalla.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Kesällä vietettiin paljon aikaa joella. Mummolan rannassa kahlattiin ja pyydystettiin haarukalla rautakaloja. Melko harvoin niitä kyllä kiinni saatiin. Mummo kyllä pelotteli meitä menemästä rantaa yksinämme, näkki kuulemma vaani joessa yhden kiven reunalla pikkulapsia ja halusi viedä meidät valtakuntaansa veden alle. Minä en kyllä oikein jaksanut näkkiin uskoa. Vaikka olikin kiva kuvitella kivellä istuvaa hahmoa, joka soitteli jotain soitinta ja houkutteli lapsia luokseen.