Meidän lapsuudessa kaikki saivat polttaa tupakkaa kaikkialla. Tupakointi oli kai jopa jotenkin hienoa, sitä ei vielä oltu yhdistetty kuolemaan. Tupakkamainoksia oli lehdissä ja telkkarissa, ja elokuvissa kaikki fiksunoloiset ihmiset polttivat.

Meidän isäkin poltti tupakkaa, sisällä ja ulkona, paljon. Sisällä tuhkakuppeja oli keittiössä ja olohuoneessa; keittiön pöydän ääressä polttaessaan isä joskus piti tuuletusikkunaa auki ja yritti puhallella enimpiä savuja sinne. Olohuoneessa sitten samaan tapaan takan hormiin. Aina se kuitenkin haisi, en tykännyt tupakoinnista enkä tupakan hajusta yhtään. Yritin joskus sanoa, että voisiko isä mennä ulos polttamaan, mutta siitä isä vähän loukkaantui.

Pahinta kuitenkin oli autossa tupakointi. Silloinkin isä yritti puhaltaa savuja ikkunan raosta ulos, mutta aina ne savut vaan takapenkille tiensä löysivät, ja minulla teki pahaa. Päätin, että ikinä en ala tuommoiseen hommaan, typerää haaskata rahansa savuna ilmaan ja saada vielä lisäksi itselleen pahan hajun ja keltaiset sormet.