Jatketaan nyt vielä näissä ruoka-aiheissa. :)   Ohra kasvatettiin omalla (siis mummolan) pellolta, se jauhatettiin myllyssä ja siitä mummo leipoi maailman parasta rieskaa. Siihen tuli vain ohrajauhoja, vettä ja suolaa. Tätä seosta mummo vaivasi taikinaämpärissä, ja sitten päästiin me lapsetkin leipomaan. Saatiin aina oma taikinapallo, ja mummo opetti, miten sitä käsiteltiin.

Taikina piti saada vaivattua pyöreäksi sileäreunaiseksi reilun sentin paksuiseksi isoksi kiekoksi, siihen oli oma tekniikkansa, miten rieskasta tuli juuri oikean muotoinen. Siten se kiekko näkättiin ja pisteltiin. Näkki oli oma työkalunsa, jolla tehtiin sahalaitakuvioita leivän päälle, vinoruuduiksi. Ja joka ruutuun sitten haarukalla pistettiin reiät. Leivinuunissa sitten rieskat paistettiin. Herkkua!

Laskiaisen aikaan mummo teki laskiaisrieskaa, johon tuli läskinpalasia päälle. Siitä en tykännyt, mutta isän mielestä se oli ihan herkkua. Mummon rieska oli todella hyvää, varsinkin tuoreena. En koskaan laittanut siihen mitään muuta kuin oikeaa voita päälle.