Kun olin ihan pieni, meidän kylällä oli kaksi kauppaa. Ja apteekin sivupiste erään kodin olohuoneen nurkassa. Muutaman vuoden päästä ei ollut enää kuin yksi kauppa, eikä apteekkia. Pitkään aikaan siellä ei enää ole ollut sitä kauppaakaan...

Olin 5-vuotias, kun mummo laittoi minut ensimmäistä kertaa yksin kauppaan. Tarvittiin ainakin hiivaa, ja jotain muutakin pientä. Mummo kirjoitti ostoslapun, jonka minä laitoin tiukasti taskuuni. Sain mukaani pienen kassin, johon ostokset voi laittaa. Hyppäsin pyörän selään ja lähdin polkemaan lähimmälle kaupalle. Matkaa ei ollut kuin muutama sata metriä, mutta tunsin oloni tosi isoksi ja tärkeäksi.

Kaupassa annoin lapun tiskin takana olevalle tädille, Mairelle. Maire luki lapun ja otti tiskin takaa hyllyiltä ostokset. Sitten hän kirjoitti vastakirjaan ostokset ja loppusumman, ja kuka ja milloin ne oli käynyt hakemassa. Mummo sitten aina kerran kuussa selvitti tilit kaupan kanssa. Maire pakkasi ostokset minun kassiini ja antoi sen minulle. Minä kiitin ja lähdin polkemaan kassin kanssa kotiin.