Olin viisivuotias, kun sain ensimmäisen suukon. Olimme isän työpaikan jokavuotisissa pilkkikilpailuissa Kemissä meren rannalla. Siellä oli paljon lapsia, kuten aina. Isän työpaikalla suurin osa työntekijöistä oli suhteellisen samanikäisiä, nuoria lapsiperheitä. Vuoden aikana järjestettiinkin paljon lasten ja koko perheen tapahtumia työporukalle.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Meidän perhe ei yleensä siellä pilkkikilpailuissa pilkkinyt, koska isä oli enemmän siellä järjestelypuolella, jakoi numeroita ja palkintoja ja huolehti, että hommat hoitui. Me lapset juoksenneltiin jäällä moikkaamassa tuttuja ja mökillä lämmittelemässä. Vähän vanhempina sitten voitiin joskus tehdä oma avanto ja pilkkiä siinä itsekseen.

Sinä talvena, kun olin viisi vuotta, pilkkikilpailuissa oli mukana uusi perhe, joilla oli myös viisivuotias poika nimeltä Kai. Tämä poika lähti mieluusti juoksentelemaan minun kanssa, kun muu perheensä jäi siihen avannon reunalle. Juostiin useampaan otteeeseen meren jään ja mökin väliä, näytin hänelle kaikki ne paikat siellä, mitä tunsin, kun hänelle ne olivat uusia. Mökillä oli eteisessä pieni koppi, jossa oli puhelin. Se oli tarkoitettu yksityisiin puheluihin firman tapahtumien aikana. Sinne koppiin menin Kain kanssa isoveljeä piiloon. Ja siellä kopissa Kai antoi minulle suukon, ihan suulle.

Seuraaviin isän työpaikan lasten tapahtumiin osallistuin jännityksellä. Mutta missään sen pilkkikilpailupäivän jälkeen en enää Kaita nähnyt.