Eka luokan alussa kävi ilmi, että meidän luokalle tulisi neljän tytön lisäksi myös yksi poika. Tämä poika jäi luokalle, koska ei ollut edellisenä vuonna oppinut eka luokan aikana lukemaan. Epäilen, että hänellä oli joku lukihäiriö, mutta eihän siihen maailman aikaan sellaisia diagnosoitu. Tosi kiva poika oli, ja mukavaa, että ei ollut ihan kokonaan tyttöluokka.

Toisella luokalla oli 6 oppilasta, joten yhteensä koko luokassa oli 11 oppilasta ja Bertta-opettaja. Bertta piti oikein vanhan kansan kuria. Minulle mieleenjäävintä oli eka luokalla se, että vaikka tutustumispäivänä sain lukea muille kirjoja ihan suoraan, ekaluokalle tultuani en saanutkaan lukea, vaan piti alkaa tavaamaan siinä missä muutkin. Bertta sanoi, että kaikkien pitää tavata, eikä saa mennä muiden edelle. Se oli melkoisen tylsää. Muistan elävästi edelleen sen riemuntunteen, kun helmikuussa lopulta Bertta julisti, että nyt tästä alkaen ne, jotka osaavat lukea suoraan, saavat sen tehdä.

Bertta myös opetti lapset säästämään. Hän avasi kaikille oppilaille Säästöpankkiin tilin, ja jokainen sai tuoda pennosiaan Bertalle, joka laittoi rahat lasten tileille ja näytti sitten aina tilikirjasta kullekin, minkä verran lapsilla oli siellä rahaa. Ja hän huolehti pukeutumisesta. Muistan, kun hän yhtenä päivänä vertaili minun ja naapurintytön vaatetusta, ja sanoi, että minulla oli paremmin valittu vaatteet, lähinnä sen vuoksi, kun minulla oli housuissa henkselit ja naapurintytöllä vyö. Lasten ei pitäisi pitää vyötä, se pilaa vyötärön, sanoi Bertta.

Kevätjuhlassa kerrottiin, että Bertta jää eläkkeelle, eikä tule enää meitä tokaluokalla opettamaan.