Lapsena tietenkin tuli leikittyä paljon. Ulkoleikkejä jostain syystä tulee enimmäkseen mieleen. Lapsena oltiinkin enemmän ulkona kuin sisällä. Kymmenen tikkua laudalla ja Vinkki olivat suosittuja. Palloa heitettiin seinään, kymmenestä yhteen kertaa, ja jokaisella luvulla oli oma tapansa, miten heiton piti tapahtua, koko ajan vaikeutuen. Peiliä ja Väriä oltiin myös, ja Valokuvaajaa.

Hyppynarua hypittäessä ennustettiin tulevaa. Ensin hypittiin aakkonen, jolla tulevan sulhasen nimi alkaisi. Sitten hypittiin, mikä sulhanen oli ammatiltaan (pappi, lukkari, talonpoika, kuppari, rikas, rakas, köyhä, varas), missä häät pidetään (kirkossa, navetassa, ladossa), mistä kankaasta hääpuku on (silkistä, sametista, säkistä), ja niin edelleen, aina lapsilukuun asti. Ruutuakin hypittiin, ja Vistiä.

"Rumrumrellaa rekarekarellaa, seisahdupas Sekarloon. Mi vastoin käy, mi vastoin käy. Ahneestipas kallista rööraa, esikunnan arestista röskytä rös." Tuolla lorulaululla valittiin puolet leikkiin, jossa kilpailtiin kumpi joukkue voitti vetokisan. Siihen tarvittiin mahdollisimman paljon lapsia, joista kaksi oli joukkueen johtajia pitäen toisiaan käsistä kiinni kädet ylhäällä. Viimeisen, rös-sanan, kohdalla, johtajien kädet laskeutuivat, ja kun muut lapset olivat kiertäneet letkassa kahdeksikkoa tämän kaksikon ympärillä, se lapsi, joka käsien laskeuduttua jäi niiden väliin kiinni, joutui vastaamaan kysymykseen, jonka johtajat olivat etukäteen sopineet keskenään. Se voi olla esimerkiksi "Ruusu vai tulppaani?". Toinen johtajista oli ruusu ja toinen tulppaani, ja se, minkä lapsi valitsi, määräsi puolen, jonka johtajan taakse piti mennä seisomaan. Kun kaikki lapset olivat löytäneet puolensa, otettiin toisiaan vyötäröltä kiinni, ja johtajat pitivät toisiaan kädestä kiinni, ja vedettiin taaksepäin. Se joukkue, joka sai vedettyä toisen joukkueen katki tai kumolleen, voitti.

Samaa leikkiä voitiin leikkiä myös toisella runorimpsulla: "Kello löi jo kaksitoista, keisari seisoo palatsissaan. Niin musta kuin multa, niin valkea kuin lunta. Mitä varten sotamies on parempi kuin herra? Se ken tulee viimeiseksi, sen on kuolema." Tätä tosin ei niin useasti käytetty kuin tuota toista ylläolevaa lorua.