Toisella luokalla meillä siis oli uusi opettaja. Hänen nimensä oli Varpu. Hänellä oli musta pitkä kihara tukka, jossa oli vähän harmaita raitoja. Yleensä  siihen aikaan vanhemmat naiset pitivät hiukset nutturalla, tai muuten kiinni, Varpu oli erilainen liehuvine hiuksineen.

Kyläkoulu meni remonttiin ja meidät kuljetettiin taksilla seuraavaan lähimpään kouluun, noin 10 kilometrin päähän. En muista monta asiaa toiselta luokalta. Tässä ne vähäiset muistikuvat: Yksi meidän luokan tytöistä opetti minut ruokalassa kuorimaan keitetyn kuoriperunan, tähän asti niitä ei ollut tarvinnut itse kuoria. Aamuisin kokoonnuttiin aulaan aamuhartauteen, jossa yksi opettajista soitti polkuharmonilla virren ja toinen opettaja piti puheen. Kerran yksi oppilas pyörtyi siinä seisottaessa. Yhtenä aamuna huomasin koulussa, että minulla oli unohtunut koko reppu kotiin. Kun menin sanomaan siitä Varpulle, hän moitti sanoen, että jonain aamuna unohdat vielä itsesikin kotiin. Tässä koulussa oli ihan vesivessat, ei vain ulkohuussit. Tai ulkona nekin olivat, mutta niissä oli kuitenkin ihan oikeat pöntöt.

Varpu oli mukava opettaja, ja vaikka hän ei ollut meidän koulussa kuin vuoden, meistä tuli ystäviä. Hän antoi keväällä minulle osoitteensa ja pyysi kirjoittamaan kuulumisia. Olimmekin muutaman vuoden kirjeenvaihdossa sen jälkeen.