Joka kesä tehtiin, siis isä ja me kolme lasta, viikon kesälomareissu autolla jonnekin päin Suomea. Isä istui ennen lomaa illat keittön pöydän ääressä kartat edessään ja piirteli reittejä, laski etäisyyksiä ja suunnitteli päivämatkoja. Päivää ennen matkaa saatiin kesälomaraha, jokainen lapsi sai oman 50 markan setelin, minkä sai käyttää ihan mihin itse halusi matkan aikana. Se oli iso raha! Ostettiin sillä enimmäkseen viirejä tai tarroja nähtävyyksistä, kuten Puijon tornista, tai sitten jäätelöä.

Tiedän, että ollaan ajettu melkein koko Suomi ympäri niiden kesien aikana. Valitettavasti jostain syystä en vain muista niistä reissuista kovinkaan paljon muuta, kuin mitä valokuvista olen jälkikäteen nähnyt. Yksittäisiä tapauksia kyllä, kuten sen, miten pikkusisko jätti käsilaukkunsa, jossa siis ne lomarahat olivat, Turun linnan kahvioon, ja se piti sieltä palata hakemaan. Onneksi vielä löytyi, työntekijät olivat ottaneet sen talteen. Ja jossain päin Suomea, jonkun motellin vieressä, oli järvi, jossa sai mennä ajelemaan polkuveneellä, se oli tosi hauskaa!

Pohjoisen kalastus- ja marjastusreissut tehtiin sitten yleensä vielä erikseen, yksi tai useampia vuodessa. Noilla kesälomareissuilla voitiin yöpyä teltan lisäksi motelleissakin, mutta pohjoisen reissuilla sitten oltiin lähes poikkeuksetta teltassa. Niiltä reissuilta muistan parhaiten hyttyset, paarmat, palelun tai hikoilun, loputtomat hillasuot... En oikein viihtynyt. Kerran isä jätti illalla meidät lapset telttaan nukkumaan ja lähti itse kalastamaan järven rantaan. Meitä pelotti, ja tuntui, että isä oli ollut poissa tosi kauan aikaa. Oltiin ihan varmoja jo, että karhu oli syönyt isän. Itkettiin kaikki kolme suureen ääneen. Kun teltan ulkopuolelta alkoi kuulua ääniä, pääteltiin, että nyt karhu tulee meidätkin hakemaan. Isähän se tuli telttaan sisälle, ja oli vähän vihainen, kun sillä lailla metelöitiin.