Isä tykkäsi pelata tuppea. Monena viikonloppuna oltiin tuntitolkulla kylässa Heinosilla ja katsottiin, kun isä pelasi muiden miesten kanssa. Kyllähän siinä sitten opittiin itsekin vähän pelaamaan, mutta monesti myös pelattiin lasten kesken omia korttipelejämme siellä, aasia, mustaa maijaa tai sellaisia.

Kotona sitten isä opetti kyllä meille tupen alkeet, mutta syystä tai toisesta, ehkä siksi, että sitä pystyi pelaamaan kolmestaankin, isä opetti meille Bismarckin. Pikkusisko ei varsinkaan alussa päässyt peliin mukaan, kun minä, veli ja isä pelattiin. Siinä on oikeasti yksi mielenkiintoisimmista korttipeleistä, mitä olen koskaan pelannut.

Lautapelejä meillä oli muutama. Eniten pelattiin eläinmuistipeliä, siinä en koskaan ollut erityisen hyvä. Alfapet oli tosi mukavaa, mutta ylitse muiden minun suosikkini oli peli, jossa piti tehdä laskutoimituksia, siis kerto-, jako-, yhteen- ja vähennyslaskuja. En millään muista enää, mikä sen pelin nimi oli, mutta tykkäsin siitä kovasti. Oli meillä myös yatzy, tammi, halma ja mylly, niitä varsinkin veljen kanssa pelasin silloin tällöin.