Lasten kuritus oli ihan sallittua meidän lapsuudessa. Milloin saatiin tukkapöllyä, milloin läimäytyksiä, pahimmissa tapauksissa ihan vitsaa tai remmiä.

Muistan yhden kerran, kun oltiin riehuttu kovasti, ja isä hermostui. Isä käski veljen mennä ulkoa katkaisemaan koivusta oksan, sanoi vielä, että älä sitten tuo liian pientä risua. Minä ja sisko odotettiin pelokkaina sisällä, mutta minä ajattelin, että kuitenkin mieluummin olen täällä odottamassa kuin valitsemassa sitä vitsaa. Kun veli toi isälle vitsan, isä vuoronperään sillä sitten iski muutaman kerran jokaisen takapuolelle. Ei se niin kipeää käynyt, kamalinta siinä oli se odottaminen.

Itse en muista, mutta minulle on kerrottu, että äiti oli meille antanut vyön solkiosalla selkään. Se on voinut käydä kipeääkin. Mummo yleensä joko tukisti tai läimäytti kämmenellä. Pappa ei lyönyt koskaan, en itse asiassa nähnyt häntä kuin kerran suuttuneenakaan. Mummo löi minua paljon, mielestäni enemmän kuin siskoa tai veljeä. Kun olin 11-vuotias, sain siitä tarpeekseni. Kerran, kun mummo taas läimäytti minua poskelle, läimäytin samanlaisen tillikan takaisin. Olin jo mummon kokoinen. Minua vähän hirvitti, mitä mummo siihen sanoo, mutta mummopa ei sanonutkaan mitään, lähti vain pois. Sen jälkeen minua ei lapsuudessa enää kukaan lyönyt.