Silloin tällöin, ehkä kerran kuussa tai kahdessa, ajettiin Haaparannalle ostoksille. Tai siis Jussi lähti käyttämään mummoa, ja me lapset päästiin halutessamme mukaan. Minä yleensä halusin, ja niin kai siskokin.

Yleensä käytiin kaupassa joko Jalassa tai ICA-Maxissa. Mummo osti aina voita ja sokeria, isot lastit. Ehkä jotain muutakin, en oikein muista. Mutta me lapset saatiin joskus Toy-purkkapaketit, sellaiset kivat lituskaiset rasiat. Isäkin silloin tällöin Haaparannalla piipahti, kun oli Tornion suunnalla käymässä työasioissa, ja toi sieltä sekamehutiivistettä ja purkkilihapullia. Herkkuja!

Oli jännää ajatella, että ollaan ihan eri maan puolella, kun mentiin rajan yli. Joskus harvoin tullissa pysäytettiin, kun satuttiin pistotarkastukseen. Ja oli hassua, että hinnat oli kruunuissa ja kylteissä luki ruotsia. Kassaneidit puhuivat kuitenkin suomea, vaikka osa äänsikin vähän hassusti jotkut sanat.