Minulla on aukko muistissa lapsuuden juhannusten kohdalla. En tosiaankaan muista, vietettiinkö niitä isän kanssa jotenkin erityisellä tavalla, poltettiinko kokkoa tai jotain. Hmm, kummallista! Olisi kiva muistaa!

Ensimmäiset ihan selvät juhannusmuistot on ihan 70-luvun lopulta, jolloin toisella kymmenellä ikävuodella ollesani aloin olla äidin luona Kaskisissa kesälomilla pitempiä pätkiä. Äidin uusi mies Tauno oli Nivalasta kotoisin, ja toi sikäläisiä tapoja juhannuksen viettoon. Kokkoa kuulemma piti polttaa vain pääsiäisenä, mutta juhannukseksi tehtiin juhannusjuustoa, makiaa juustoa, punaista herkkua, kropsua... Nämä nimet olivat ihan vieraita minulle, enkä kauheasti herkkujen maustakaan piitannut.

Mutta juhannukseksi Tauno osti myös korillisen limsaa. Se oli iso juttu; siihen aikaan ei limsaa saanut kuin harvoin. Korissa oli 24 pientä pulloa, eli riippuen siitä, oliko pikkusiskokin juhannuksena paikalla, kori jaettiin kolmen tai neljän lapsen kesken; meillä kun oli kaksi pikkuveljeä. Isoveli ei siinä vaiheessa vielä ollut äitin luona lomilla. Jokainen lapsi sai valita itse omat pullonsa, vaihtoehtoina oli keltaista ja punaista jaffaa ja päärynää ja vadelmaa. Me lapset saatiin myös juhannusyönä valvoa ihan niin pitkään kuin vain jaksettiin.