Kesällä kuljettiin mummolaan pitempää reittiä, sillan kautta. Mutta talvella saatiin oikaistua reippaasti, kun mentiin suoraan joen yli. Pappa teki aina polun jäälle joen poikki, yhteen ja samaan tiettyyn paikkaan joka talvi.

Minua pelotti monesti mennä jään yli. Meille kerrottiin lapsena, miten yksi poika oli vähän matkan päässä alajuoksulla tippunut koskeen ja hukkunut. Joki oli monesti keskeltä enemmän jäässä kuin laidoilta. Pappa laittoikin tarvittaessa rannan tuntumaan pari lankkua, joitten päältä kulkemalla saattoi ohittaa heikommat kohdat.

Toisinaan kuitenkin kengät siinä touhussa kastui, jää antoi periksi yllättäen. Ja joskus oli pakko vähän hyppiä jäälautalta toiselle jommankumman rannan tuntumassa. Sitä reittiä kuitenkin kuljettiin aina kun voitiin, koska oli kivempi kävellä vain sata metriä kuin seitsemänsataa.