Pyynnöstä, ja pikkusiskon muistojen yllyttämänä sitten vielä kuitenkin yhden bloggauksen teen. Aiheena siis joulu.

Pikkusisko jo aloitti edellisen kirjoituksen kommenteissa näin:

Joulunahan meillä oli yleensä isän vanhemmat sekä veli käymässä ja lahjat ilmestyivät salaperäisesti ulko-oven eteen pahvilaatikossa. Ei ollut silloin sellaisia lahjaröykkiöitä, kuin tämän päivän lapsilla. Itse muistan parhaiten puhuvan nuken, nukketalon, leikki-imurin ja lentokoneen, jotka sain. Sekä suurimpana pettymyksenä vuosi toisensa jälkeen nukenvaunut, joita en koskaan saanut...
Kuusi haettiin omasta metsästä ja koristeltiin aattoaamuna. Aina oli suklaata tarjolla, mitä ei meillä yleensä ollut ja muutenkin sellainen joulufiilis, mikä löytynee vain lapsilta. Kinkku paistettiin mummulan leivinuunissa. JA AINA OLI LUNTA!!!

Ja minä jatkan:

Isä kävi metsästä hakemassa kuusen jo joitakin päiviä ennen joulua ja toi sen meidän pesuhuoneeseen sulamaan. Olohuoneeseen kuusi kannettiin sitten aatonaattona ja tosiaan koristeltiin aina aattoaamuna. Hoitotädiltä saamamme enkelikoristeet menivät aina korkealle, tähdestä seuraavaksi. Minä rakastin koristeista eniten sellaisia pitkiä vähän mutkalla olevia erivärisiä metallitikkuja, jotka pyöriessään heijastivat nätisti valoa. Ne olivat (ja ovat edelleen) niin kauniita!

Joulukoristeita meillä ei kuusen lisäksi paljoa ollut. Olohuoneen ikkunassa oli kyllä hieno oranssi tähti, joka paloi läpi joulunajan. Ja keittiön pöydällä oli kynttilä, jota isä poltti aina välillä, siinä oli kiva käydä tökkäämässä sormenpäät sulaan steariiniin.

Aattona käytiin syömässä mummolassa. Kuumaan kinkun paistoliemeen kastetut ruisleipäpalaset oli tosi hyviä! Lipeäkala oli pahaa, mutta se valkokastike oli ihan parasta!

Joulusaunassakin käytiin aattona. Iltapäivällä tuli telkkarista Samu Sirkan joulutervehdys, se piti aina katsoa. Muutenkin katsottiin paljon telkkaria siinä joulun aikaan, kun sieltä tuli paljon lastenohjelmia kerrankin. Joulukalenteri-ohjelmaa oli katsottu tietysti koko joulukuu. (Löysin äskettäin muuten sivuston, missä muistellaan viimeisten 40-vuoden joulukalenterit, kannattaa käydä verestämässä muistia!)

Ja pimeän aikaan sitten tuli mummolan väki meille, ja sitten odoteltiin ja jännitettiin, milloin joulupukki tulee. Kurkittiin ikkunasta ja yritettiin huomata se hetki, milloin lahjat ilmestyy ulos, mutta ikinä ei huomattu ennen kuin sitten, kun ne olivat jo tulleet.

Lahjoistani minä tykkäsin erityisesti kävelevästä nukesta, jonka nimi oli Mikael (se oli kirjailtu nuken paitaan). Olin kateellinen pikkusiskon saamasta nallesta, itse en koskaan lapsena saanut nallea vaikka kovasti sellaista toivoin. Sain yhtenä jouluna mollamaijan, jonka nimesin Irjaksi (Kaikilla nukeilla piti ehdottomasti olla nimet). Sitten joka joulu saatiin pehmeitä paketteja, muistan vaaleanpunaiset liukkaat tossut, ja punavalkean kaulahuivin ainakin. Joku kirjakin monesti tuli, Suomen kansan eläinsadut muistan yhtenä jouluna paketista saaneeni. Tähtisadetikkupakkaus myös joskus kääreistä löytyi, niitä sitten saatiin poltella joulun aikaan tai viimeistään uutena vuotena.

Se joulun aika oli lapsena kiireetöntä, rauhallista. Ei menty minnekään eikä tehty paljon mitään; oltiin vaan, lueskeltiin, pelailtiin, lämmitettiin laatikoita ruuaksi, ja kinkkua päivä toisensa jälkeen. Loppiaisena sitten otettiin joulukoristeet ja kuusi pois, ja palattiin arkeen. Kuusenneulasia löytyi vielä viikkojen päästä lattialta...